Meidän kasikuinen on jättänyt
ryömimisen kokonaan,
konttaaminen on parhain etenemistapa.
Maassa ei kuitenkaan viihdytä edes istumassa
vaan seistä pitäisi koko ajan (tukea vasten)
ja tarpeeksi kiinnostavien juttujen luokse on kiva myös kävellä.
Hulvattomina väsymyshetkinä on
jännää seistä sekunnin ajan ilman tukea (ja kaatua ja itku on taattu).
Äitiä on hauska hokea.
Ymmärrystä riittää varsinkin kun kyse on
maidosta, vedestä, ruuasta.
Vieraat ihmiset ovat jänniä,
mutta niille voi kuitenkin väläyttää nopean hymyn.
Äiti opetti irvistämään
ja se on aivan huippu juttu!
Kahdeksan kuukautta tuli täyteen samana päivänä kuin minulla 29 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti